Kaninkolo yltää pidemmmälle kuin luulisitte!

Miksi katsomme elokuvia? Luemme romaaneja, sarjakuvia?

PAETAKSEMME.

UNOHTAAKSEMME.

Surkeita ihmiskorvikkeita mitättömälle, toimistotyön nuivettamalle sielulle, jossa kokemuksen ovat korvanneet näyttöpäätteen pinnalle leijailleet pölypallot.  Virtuaalimaailmat tarjoavat standardoidusti puolentoista tunnin lepopysäkkejä harmauteen, jossa vaeltajat ovat unohtaneet, miksi elää. Kirjalliset sepustukset eivät tässä keskittymiskyvyttömyyden ja nettivirikkeiden suossa kykene tarjoamaan enempää kuin puolen tunnin helpotusta.

Citykanit osaavat nauttia elämästä. Ne tietävät, ettei tyytyväisyyteen tarvita konepelti kiiltävänä hohtavaa bemaria sen enempää kuin yksityistä saunaosastoa tai sianlihaa lautaselle vuorokauden jokaisella aterialla. Kanit ovat vaatimattomia, niille riittää kesällä vihreä ruoho ja talvella lämmin pesä.  Keväisin ne makaavat pienet käpälät levällään kevätauringon lämmittämillä rantakallioilla.

Seikkailunhaluisina veijareina kanit tuntevat paitsi Hietaniemen rannat ja suomalaisnulikoiden kalvaat vartalot, myös tuulenvirin Kiinanmuurin nokassa. Ne tietävät, kuinka pihistää korealaisesta katukojusta porkkanoita ilta-aterialle. Aasialaisia ne pitävät hillityn hymyn ja rituaalisten käytöstapojen alla suomalaisia huumorintajuisempina  - kerran Hurveli intoutui filosofisiin pohdintoihin totuuden luonteesta pohjoiskorealaisen pikkupojan kanssa, jonka ihmiset tuntevat myös nimellä Kim Jong-il. ”Mainio mies, meillä synkkasi hyvin”, kertoi Hurveli matkalta palattuaan.

Kuinka tämä tapahtui, kysytte nyt te Hietaniemen hiekalle kesät talvet karamellipapereita kylvävät yksinkertaiset toverit. Hyppäsikö Hurveli hajamielisen bisnesmiehen käsimatkatavaroihin Helsinki-Vantaalla? Pujahtiko hän Siperian junan matkalaukkumereen?  Ei, ei. Hän sulki silmänsä, väräytti viiksikarvojaan ja aivasti.

Hurvelin mieli on mittaamaton. Ken Hurvelia seuraa, pääsee kyytiläiseksi virtuaalitunneliin, jonka toinen pää sijaitsee yleensä Kalasataman peltilehmä-temppelissä (jossa Hurveli viettää aikaansa imeskellen kongolaisia viinirypäleitä), toinen pää…  No, minne nyt kukakin halajaa matkustaa, ja minne Hurvelia huvittaa hänet viedä.

Tämän sateenkaaren sävyisen tunnelin suu ei avaudu kenelle tahansa. Ainoastaan hartaimmat Hurvelin palvojat, joita lehmäritareiksikin kutsutaan, saavat maistaa sen keveää kosketusta. Matka on lyhyt, ja kuitenkin pitkä – sen aikana mieli rentoutuu totaalisemmin kuin yhdessäkään kurjassa massage- valoja vilkuttelevassa kalliolaishieromossa.

Kun mieli on tyhjä ja keho valmis aistimaan höyhenen kosketuksen seitsemän patjan läpi (ihmisethän ovat mielikuvituksen köyhyydessään napanneet satuihinsa palasia kanien harharetkiltä), tuntee matkalainen laskeutuvansa pitkin lempeää liukumäkeä paikkaan, josta on aina haaveillut. Tie on avoinna muuallekin kuin Aasiaa, se nyt vain sattuu olemaan Hurvelin lempimaanosa. Moni palvoja tuntee tarvetta miellyttää suurta mestaria ja valitsee samoin, mutta todellisuudessa Hurveli arvostaa luovuutta ja oman ajattelun lennokkuutta .

Valitkaa kuitenkin tarkoin – jos suututatte Hurvelin kesken matkan, saatatte jäädä Koreaan, tai mikä vielä pahempaa, virtuaalitunneliin , omin nokkinenne. Koreasta pääsee aina pois lahjomalla Kimin marianne-karkeilla, tunneli on jo kovempi pala. Siitä on miljoona tietä ulos, ja vain yksi vie takaisin Kalasatamaan.

Näen teidät odottamassa ilmasta matkaa kieli suusta lerpattaen, sylkivana leualle valuen. Iljettävää. Ennen kuin haaveilee Blue1- lentojen vaihtamisesta jaloon meditaatiomatkaan, kannattaa esimerkiksi hankkia Hurvelille niitä rypäleitä. Lopettaa kaninkoloista voukaaminen erään pääjuttujaan tuon tuosta oikaisevan eteläsuomalaisen valtalehden sivuilla ja lopettaa lihansyönti – Aasiassa lautaselle voi tupsahtaa jauhelihan sijaan potraa kaninpakaraa, ja siitähän ei Hurveli tykkää. Kaikenlainen vaino, väkivalta ja kapeamielisyys on sekin laitettava pannaan ennen matkaa.

Seuratkaa näitä sivuja, ohjeita luvassa lisää lähiaikoina. Stay tuned.

lähettänyt Elsa

Kaupunkikaavoituksessa tulisi huomioida myös cityeläimet

Kaupungit kasvavat kiihtyvää vauhtia; ihmisiä tulvii kaupunkeihin maaseudulta ja ulkomailta. Pääkaupunkiseudulla on käyttämättä lähes kuusi miljoonaa kerrosneliökilometriä rakennusoikeutta. Kuusi miljoonaa! Miten käy meille nurmiasukeille, jos viimeisetkin viheralueet muutetaan betoniviidakoksi?

Emme missään nimessä ole kaupunkirakentamista vastaan, mutta kaavoituksessa tulisi ottaa huomioon myös cityeläimet. Pulut, pöllöt ja lepakot ovat sopeutuneet asuttamaan rakennusten ullakoita ja seinien koloja, mutta me kanit emme osaa kiivetä saati lentää. Kaupunkikellarien betonilattiat eivät sovellu pesäkolojen kaivamiseen. Pellot ja muut viheralueet ovat elintärkeitä citykaneille.

Monesti ja yhä useammin olemme joutuneet vaihtamaan pesimisaluetta ”hyötyrakentamisen” tieltä, milloin tilanpuutteen, milloin ikävän uuden naapurin vuoksi. Kukapa haluaisi asua bensankatkuisessa kolossa vaarallisen liikenneympyrän vieressä? Onko edessä pako tavarajunalla Mäkkylään? Yhdessä voimme vedota päättäjiin kaupungin viimeisten viheralueiden ja peltojen suojelemisen puolesta.

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/P%C3%A4%C3%A4kaupunkiseudulla+viel%C3%A4+7%C2%A0000+hehtaaria+peltoa/1135260297184

Miksi kuljemme vihan tietä?

Suomessa asuu alle 18 ihmistä neliökilometrillä. Tiuhimmin asutetun pääkaupunkimmekin asutustiheys lähentelee vain Saksan keskiarvoa – tilaa siis on. Myös kaupunkilaiset kaipaavat lähelleen luontoa; vihreyttä ja virkistysmahollisuuksia. Mutta kaikille luontokappaleille ei olekaan tilaa. Vihreiksi itseään nimittävät nuoret kaupunkilaiset ulkoiluttavat puistoissa koiriaan ja opettavat lapsilleen, että kani on paha, likainen ja vaarallinen eläin. Viha synnyttää vihaa, vaino hyväksytään ilman vastalauseita - kiitos tehokkaan propagandakoneiston. Tiesittehän että Helsingin kaupungilla on palkattu kaninmetsästäjä? Ennen sitä kutsuttiin palkkamurhaksi.

Mikä citykaneissa pelottaa? Miksi veronmaksajien rahoja syydetään tappamiseen? Me tunnemme kanit ja tiedämme mitä kätkeytyy median meille myymien kanimyyttien taustalle.

Citykanit ovat älykkäitä. He keksivät keinot selviytyä Suomen vaihtelevissa sääolosuhteissa ympäri vuoden. Kanit tietävät mistä löytää ruokaa, mihin tehdä pesä, missä talvehtia ja miten liikkua paikasta toiseen. He tietävät enemmän kuin me. Ja huomatkaa – he tekevät tämän kaiken rauhan hengessä. Vai oletko sinä herännyt yöllä jalkopäähäsi ryömineen citykanin hampaiden pistoon varpaissasi? Niinpä. Mutta rauhanaate ei ole muodissa. Tarvitaan mustamaalausta ja sotaa, jotta me ihmiset emme vahingossa oppisi kaneilta. Tarvitaan epäluuloa jotta vihan koneisto voi jatkaa pyörimistään.

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Citykanit+levitt%C3%A4ytyv%C3%A4t+jo+junakyydeill%C3%A4/1135252103204

Citykanit ovat radikaaleja. Kaniystävämme eivät suostu sulkeutumaan häkkeihin, eivät liioin pysyttelemään yhdessä lokerossa. Kanit ovat vapaan seksin ja rakkauden lähettiläitä. He ovat anarkisteja aikana jolloin todellinen yhteys yksilöiden välillä yritetään katkaista. Heimo niin kuin ihmisetkin ovat joskus olleet. Kaneilla on ymmärrystä joka voi horjuttaa yhteiskuntajärjestystämme. Päättävät tahot tietävät tämän ja haluavat katkaista kehityksen ennen kuin vastavirta muuttu valtavirraksi ja huomaamme elävämme valheessa.

Peli ei ole menetetty! Liity rintamaamme citykanien puolesta – liity vapauden etujoukkoihin!

Vainoa ja propagandaa:

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1730283

http://yle.fi/alueet/helsinki/helsinki/2010/05/citykanit_lisanneet_punkkeja_ja_taita_helsingissa_1714020.html

Esittely

Suloiset puput, jotka loikkivat iloisesti puskissa. Tuuheat pallot, jotka nähdessään yksi jos toinenkin huudahtaa riemusta. Tuholaiset, jotka syövät Helsingin kaupungin budjettiin miljoonien loven. Ekologinen lähiruoka, jonka voi ampua omalta takapihaltaan ja heittää surutta pataan.

Citykanit.

Muutama vuosi takaperin nämä pienet eläimet kotiutuivat Helsingin luontoon ja alusta lähtien heidän kokemansa vaino on ollut toisen maailmansodan keskitysleireihin verrattavaa. Loukkuja, ampumista. Helsingin kaupungin mielestä rauhassa ruohoaan popsivat kanit vaativat suuremmat toimenpiteet kuin rikollisten nappaaminen – lyhyessä ajassa kanien kanta on pudonnut kymmenestä tuhannesta kuuteen tuhanteen.

Virallisten lähteiden mukaan.

Pieni, mutta jatkuvasti kasvava joukkomme kuitenkin tietää, että massapyynnin takana ei todellakaan ole kanien aiheuttama (liioiteltu) tuho, eikä kanien syöminen ole vain ekologista viherpiiperrystä. Myös sen tiedämme, että citykaneja on sankemmin joukoin kuin kukaan olisi ajatellutkaan. Viime talvena tapahtunut tulva Rautatientorin asemalla ja siitä aiheutuneet etsinnät melkein paljastivat kaniyhteiskunnan todelliset mitat. Parempi näin, sillä kanien toiminnasta on muutenkin esitetty epäilyjä kaupungin, ja koko maan hallituksen taholta.

Järjestömme perustajajäsenet ovat olleet yhteydessä citykaneihin alusta lähtien. Tiedämme heidän liikkeensä, määränsä ja tavoitteensa ja tuemme heitä täysin kaikissa hankkeissaan, kuten lähimmäisiä, veljiä ja sisaria, tuleekin tukea.

Citykanit ovat olleet vainon alla lähes jokaisessa maassa, jonne ne ovat yrittäneet levittäytyä. Suomi on heille kuitenkin optimaalinen kasvualusta, eivätkä kanit haluaisi lähteä, vaan lisääntyä ja levittäytyä koko Suomen laajuiseksi yhdyskunnaksi, jolloin he voisivat vihdoin toteuttaa suurempia päämääriään.

Kanien johtohahmo, Hurveli, pitää meidät ajan tasalla kanien liikkeistä. Hän on ollut perustamassa yhdyskuntia jo monessa maassa ja uskoo Suomen olevan unelmiensa toteutumisen paikka, kanien valtio. Hurveli on totuttanut arat kanit läsnäoloomme, jolloin yhteistyömme on käynyt helpommaksi. Järjestöämme on kiittäminen kanien leviämisestä Kehä III:n pohjoispuolelle.

Uskomme vakaasti ystäviemme sanomaan. Heidän mukaansa luonto kuuluu kaikille, ei vain ihmisille ja jokaisella tulisi olla oikeus asua siellä, missä haluaa. Kaniutopiassa luonto, eläimet ja ihmiset eläisivät sopusoinnussa ja löytäisivät yhteisen henkisen, Hurvelin viitoittaman tien. Maailman ekologia pysyisi balanssissa ja välttyisi suurilta ilmastollisilta muutoksilta, jotka olisivat katastrofaalisia useille lajeille, myös kaneille ja ihmisille.

Mikäli haluat tietää enemmän tai mietit jäseneksi liittymistä, lähetä sähköpostia osoitteeseen citykani.invaasio@gmail.com , vastaamme mielellämme mieltä askarruttaviin kysymyksiin!

Lähettänyt Tapio